Athens burnin mielenosoitus Venustas Firmitas utilitas

alakuva ateenasta 2010?

Kreikka uppoaa sitä mukaa kuin sitä nostetaan 3.2.2012 0:01 | 20 | A A HELSINGIN SANOMAT Kreikan talouden oikaisu-urakka on kestänyt jo muutaman vuoden, eikä loppua näy. Ehkä siksi, että se on sukua savolaiselle urakalle: talousremontti on toteutusta vaille valmis. Alkuvuonna euroalueen ongelmamaiden siivilöinti on jatkunut. Rahamarkkinoilla tilanne on rauhoittunut: Italia ja Espanja ovat jo saaneet lainaa ihan siedettävään hintaan. Näissä kahdessa maassa talouden kurssin korjaus on vielä tekeillä ja ongelmat – esimerkiksi Espanjan suurtyöttömyys ja Italian jättivelat – ovat edelleen vakavia. Suurin kiitos lainakorkojen laskusta menee Euroopan keskuspankille, joka on lappanut halpaa rahaa markkinoille. Irlanti on päässyt ainakin hetkeksi sateensuojaan. Ranskan lainojen korot eivät ole maan luottoluokituksen laskusta hätkähtäneet. Sen sijaan Kreikan tilanne ei ole korjaantunut. Kreikka painaa alhoonsa jälleen kerran Portugalia, jonka korot nousevat. Kreikka on asettanut itselleen kovia tavoitteita. Tarkoitus on säästää, myydä valtion omaisuutta ja lopettaa veronkierto. Arviolta 13 miljardia euroa verotuloja katoaa vuosittain Kreikassa verottajan ulottumattomiin. Tosin "ulottumaton" on suhteellinen käsite ja ostettavissa. Veronkierron lopettamisessa on se ongelma, että maan korruptoituneessa järjestelmässä verottaja on osa veronkiertojärjestelmää eikä veronmaksumoraali ole häävi. Ulkomaailmaa on hätkähdyttänyt kreikkalainen tapa rangaista veronkiertäjiä. Jos kiinni jäänyt on maksanut rangaistuksesta 40 prosenttia verotarkastajalle ja 20 prosenttia valtiolle, hän on saanut 40 prosentin alennuksen maksusta. Korruptoituneisuus on johtanut myös siihen, että julkisia etuuksia on jaettu ihan muilla perusteilla kuin tarveharkinnan pohjalta. Miljoonien arvosta eläkkeitä menee kuolleille ihmisille. Pienellä Zakynthoksen saarella on sokeille tarkoitettujen avustusten nostajien määrästä päätellen näkövammaisia kaksi prosenttia väestöstä. Avustusten nostamiseen tarkoitettuja todistuksia on haettu ja annettu erityisen paljon vaalien alla – silti valtaosa todistuksista kertoo hakijoiden olleen sokeita syntymästään asti. Valtion omaisuuden myynnissä taas on se ongelma, että toisin kuin luvattiin, urakkaa on vasta varovasti aloiteltu. 50 miljardin myyntitavoitteesta on saavutettu murto-osa. Työtä jarruttaa sekin, että valtionyhtiöiden työpaikkoja on aina käytetty palkintoina: poliittisesti aktiivinen on saanut oikean tai nimellisen viran yhtiöstä. Lopputulos on, että valtionyhtiöissä on vahvoja ammattiyhdistysvoimia, jotka uhkaavat pysäyttää koko maan, jos heidän etuuksiinsa kosketaan – kuten yksityistämisten jälkeen varmaan koskettaisiinkin. Säästöjä on siis tehty enemmän paperilla kuin reaalimaailmassa. Ja säästöissäkin on poikkeuksia. Toisin kuin kohtalaisessa taloudellisessa vedossa oleva ja Kreikkaa avustava Suomi, Kreikka jättää puolustusvoimansa säästöjen ulkopuolelle. Saksalainen tutkimuslaitos BICC on tuoreessa selvityksessään arvioinut, mikä taloudellinen paino kussakin maassa on sen sotilaallisella koneistolla. Vuonna 2011 maailman ykkönen oli Israel. Euroopan kärkikolmikko olivat Venäjä, Kypros ja Kreikka. Kreikalla on kaiken lisäksi valmiina pitkä lista ostoksista, joilla se aikoo täydentää puolustusvoimiaan. Tarvittaisiin kuulemma Turkin pelossa hävittäjälentokoneita, partioveneitä ja sotalaivoja. Kreikan neuvottelut yksityisten sijoittajien kanssa heidän sijoitustensa arvon leikkaamisesta ovat olleet pitkiä ja sitkeitä. Vaikka sopu on Kreikalle maksettavan seuraavan apuerän ehto, sijoittajien kanssa saatava yhteisymmärrys ei paljon edistä maan tilannetta – olipa sopu millainen tahansa. Kreikka on kroonisesti kilpailukyvytön ja uppoaa sitä mukaa kuin sitä nostetaan. Maan taloudesta voi kertoa tuhansia tragikoomisia tarinoita. Oleellista on, että nämä tuhannet tarinat kertovat pieninä paloina samasta suuresta asiasta: maan talouden suorituskyky ja talouspolitiikan uskottavuus eivät riitä millään samaan sarjaan, jossa ovat muun muassa Saksa ja Suomi.

İzmir (kreikkalaiselta nimeltään Smyrna), on Turkin kolmanneksi suurin kaupunki ja maan toiseksi suurin satama. Asukkaita kaupungissa on 2 409 000 (vuonna 2000). İzmir sijaitsee Egeanmeren rannalla İzmirinlahden rannalla. Se on myös İzmirin läänin pääkaupunki. Vanhalta ajalta 1920-luvulle saakka kaupungin asukkaista suuri osa oli kreikkalaisia, jota paitsi siellä oli myös suuri armenialaisväestö. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sèvres'n rauhansopimuksen mukaan kaupunki ympäristöineen olisi joutunut Kreikalle, ja se olikin jonkin aikaa Kreikan hallinnassa, mutta Turkki ei rauhansopimusta hyväksynyt. Vuonna 1922 Turkin armeija Mustafa Kemalin johdolla syyllistyi Smyrnassa armenialaisten vainoon. Vainon päätteeksi armeija 13. syyskuuta 1922 sytytti kaupungin kreikkalais- ja armenialaiskaupunginosat palamaan. Vainoissa ja tuhopoltossa sai surmansa noin 30 000 kaupunkilaista. Lausannen sopimuksen mukaan Kreikan ja Turkin välillä suoritettiin pakollinen väestönvaihto. Kun kreikkalaisten lisäksi myös tuhopoltosta selvinneet armenialaiset muuttivat pois kaupungista, siitä tuli etnisesti lähes puhtaasti turkkilainen.[1] Smyrnassa sijaitsi alkukristillinen seurakunta, joka oli yksi Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta.