Kremlin kuva globaalista kehProjektin edistymisen taustalla on kui jaettu ymmärrys tarpeesta linkittyä,

: Globalisaation loppu ja historian alku Venäjästä ja Euraasian unionista on puhuttu viime kuukausina paljon. Toiset leimaavat uuden unionin tuhoon tuomituksi, kun taas toiset käyttävät sitä täydentämään henkistä palapeliä, jossa miltei kaikki maailman tapahtumat ovat tavalla tai toisella seurausta EU:n tai Yhdysvaltain toimista. Hedelmällisempää on nähdä Euraasian unioni ilmentymänä suuremmasta kehityssuunnasta, globalisaation pysähtymisestä. Tämä trendi, joka alkoi vuonna 2008, on jäänyt useimmilta länsimaalaisilta kommentoijilta huomaamatta, eikä sen merkkejä osata siitä johtuen asettaa oikeaan kontekstiinsa. Aloitamme siis isosta ja etenemme kohti pientä. *** Lännessä 1990- ja 2000-luvulla elänyt ei ole välttynyt kuulemasta globalisaatiosta. Laveasti määritellen termi tarkoittaa tavaroiden, pääoman, ihmisten ja ideoiden liikkumista ihmisyhteisöjen, nyttemmin valtioiden, välillä. Jokainen historiaan perehtynyt tietää, että globalisaatiota, siis ihmisten välisiä verkkoja, on ollut aina. Maailmanhistoria tuntee useita ajanjaksoja, jolloin globalisaatio on kiihtynyt, ja toisaalta aikoja, jolloin se on kiistatta ottanut takapakkia.Projektin edistymisen taustalla on kuitenkin jaettu ymmärrys tarpeesta linkittyä, Edellinen globalisaation kiihtymisjakso alkoi Neuvostoliiton kaaduttua 1990-luvun alussa. Samalla termi sai ideologisen latauksen. Pahan imperiumi oli mennyttä, ja nyt rautaesiripun yli käytäisiin kauppaa muullakin kuin vangeilla. Maailmantalouden keskuksissa elettiin aikaa, joka ei tuntunut vain jaksolta historiassa – monen mielestä oli saavuttu ideologisen ja poliittisen kehityksen päätepisteeseen. Vaikka aika ja tapahtumat jatkoivat kulkuaan, liberaalin mutta hienoahienoa että jotain globalisaatiolle tapahtuidemokratian viimeisestä haastajasta oli jäljellä vain patsaat. Ilmiön vaikutukset Nyky-Venäjästä voisi tietysti sanoa paljon muutakin. Kaikille uutisia seuranneille on selvää, että aiemmin mainitut globaalit trendit sopivat erityisen hyvin Kremlin toimiin, joskin on vaikeata erottaa, mihin kansainvälinen trendi päättyy ja ennakoiva autoritarismi alkaa. Selvää kuitenkin on, että Putinin Venäjä on yksi globalisaation innokkaimmista jarrumiehistä;ei jarruja noinvan. eikärtarjolla mitän.eurooopassa olisi ideoita.kiinassa voisi tulla pakkotarjota muuta.vänäjällä vain ideolodgioita.aina tapahtuu joku yllättävä käänne josta kaikki lähteeÖÖÖoli helppo huomata kaikkialla, mutta samalla globalisaation käsitteestä tuli käyttökelvoton. Oli vaikea sanoa, mistä globalisaatio alkoi ja mihin se päättyi. Kilpailevaksi termiksi noussut ”Kiina-ilmiö” oli verbaalinen vastaisku globalisaation turhauttavalle muodottomuudelle – ennen pitkää se jäi kuitenkin, monien suomalaisten teollisuustyöpaikkojen tapaan, globalisaation jalkoihin. Lukuisat edut, joista Nokian nousu lienee tunnetuin esimerkki, laskettiin usein suomalaisen nerouden ansioksi. Globalisaation seurauksista ja rajoista kiistellään yhä, mutta yksimielisyys tuntui olevan se, että globalisaatio vyöryi eteenpäin vastustamattomalla voimalla protektionismin ja mahdollisesti myös valtioiden itse vaipuessa vähitellen unholaan. Saimme pikaruoan ja tositelevision, mutta samalla sadat miljoonat ihmiset nostivat itsensä köyhyydestä ympäri maailmaa. Matkaan on kuitenkin tullut mutkia vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisessä maailmassa. Globalisaatio, joka tuntui olevan luonnonlaki, on pysähtynyt. Maailman eri kolkat ovat nyt heikommin yhteydessä toisiinsa kuin ennen finanssikriisiä. Samalla poliittiset tuulet ovat kääntyneet globalisaation vastaisiksi. *** Protektionismi on palannut maailmankauppaan uusin innovaatioin. Vanhanaikaisten tullien ja tuontirajoitusten lisäksi ”protektionismi 2.0” sisältää valtio-omisteisten pankkien pehmeät luotot, ulkomaalaisia tuotteita syrjivän verotuksen ja muut vastaavat käytännöt, esimerkiksi julkisten hankintojen suhteen. Yhteistä uusille protektionismin muodoille on, että ne tähtäävät Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen taivuttamiseen. Silti myös WTO on kiinnittänyt huomiota lisääntyneisiin maailmankaupan esteisiin. Taloudellisen integraation takapakki näkyy muuallakin kuin maailmankaupassa. Pääomavirtoja rajoitetaan niin ikään entistä voimakkaammin, ja eikä niiden summa yllä vielä edes puoleen vuoden 2007 tasosta. Myös ihmisten liikkuminen on vähenemään päin. Vuosittainen lisäys maailman siirtolaisten määrään on ollut keskimäärin 22 % pienempi ajanjaksolla 2010–2013 kuin jaksolla 2000–2010. Osasyy on tietysti syklinen – maailmantalous elää suvantovaihetta. Globalisaatio on kuitenkin aina tarvinnut taloudellisen logiikan lisäksi poliittista tahtoa. *** Tärkein globalisaation moottori