i like Να έχεις μια όμορφη μέρα και να είσαι ζεστά ☺️you are going to meet.
Πέμπτη 10 Οκτωβρίου 2013
KABULIN YLLÄ LEIJUU aina ilmalaiva
syksy on vielä loppupäästäänkin yhä isoa innoitusta Pimeydessä ja hiljaisuudessa voivat silmä ja mieli levätä. Lauhuus ja märkyys tarkoittavat nyt kosteutta, joka tekee hengitysilmasta miellyttävän ja raikkaan. - See moreIn gender studies, hegemonic masculinity is the gender practice that guarantees the dominant social position of men, and the subordinate social position of women.[1] Conceptually, hegemonic masculinity explains how and why men maintain dominant social roles over women, and other gender identities, which are perceived as “feminine” in a given society. As a sociologic concept, the hegemonic nature of “hegemonic masculinity” derives from the theory of cultural hegemony, by Antonio Gramsci, which analyzes the power relations among the social classes of a society; hence, in the term “hegemonic masculinity”, the adjective hegemonic refers to the cultural dynamics by means of which a social group claims, and sustains, a leading and dominant position in a social hierarchy; nonetheless, hegemonic masculinity embodies a form of social organization that has been sociologically challenged and changed.
The cyclical pattern of how hegemonic masculinity is produced, reproduced, and perpetuated.
The conceptual beginnings of hegemonic masculinity represented the culturally idealized form of manhood that was socially and hierarchically exclusive and concerned with bread-winning; that was anxiety-provoking and differentiated (internally and hierarchically); that was brutal and violent, pseudo-natural and tough, psychologically contradictory, and thus crisis-prone; economically rich and socially sustained.[2]
Yet, sociologists criticized that definition of hegemonic masculinity as a fixed character-type, which is analytically limited, because it excludes the complexity of different, and competing, forms of masculinity. Consequently, hegemonic masculinity was reformulated to include gender hierarchy, the geography of masculine configurations, the processes of social embodiment, and the psycho-social dynamics of the varieties of masculinity. Moreover, hegemonic masculinity is conceptually useful for understanding gender relations, and is applicable to life-span development, education, criminology, the representations of masculinity in the mass communications media, the health of men and women, and the functional structure of organizations.[3]
Εγγραφή σε:
Σχόλια ανάρτησης (Atom)
http://oksasenkatu11.fi/blog/
ΑπάντησηΔιαγραφήhttps://twitter.com/drbenhayes
Διαγραφή1. An example of the similarities of economics and ecology:
ΑπάντησηΔιαγραφήChapin FS, Schulze,E-D and Mooney, HA. The ecology and economics of storage in plants. Annual Review of Ecology and Systematics 1990, 21_ 423-47.
2. An example of how economists apply ecological models:
Tahvonen, O. ”Optimal structure and development of uneven-aged Norway spruce forests.” Canadian Journal of Forest Research 2011, 41: 2389-2402.
3. On the question of interdisciplinarity:
Phillipson, J, Lowe, P and Bullock J. ”Navigating the social sciences: interdisciplinarity and Ecology.” Journal of Applied Ecology 2009, 46: 261-264.
Stevens, CJ, Fraser I, Mitchley J and Thomas MB. ”Making ecological science policy-relevant: issues of scale and disciplinary integration.” Landscape Ecology 2007, 22: 799-809.
4. See also:
Admiraal, J.F., Wossink, A., de Groot, W.T., de Snoo, G.R. “More than total economic value: How to combine economic valuation of biodiversity with ecological resilience”. Ecological Economics, March, 2013
Tahvonen, O., “Ekologia, talous ja tutkimustiedon käyttö”, Yliopisto –lehti, 4/2013
Korhonen-Kurki, K. “HENVI tuntee vihreän talouden”. Yliopisto –lehti, 2/2013
Uskali Mäki
Academy Professor
There is a new term for young Swedes working in Norway: "Party Swedes". It basically means that you're young, Swedish, work hard in Norway and spend all the money on partying. After Edda HQ went to Oslo this past weekend, there is now an extension of this: "Intellectual Party Swedes". It means that you come to Oslo to work hard with cultural events and then
ΑπάντησηΔιαγραφήhttp://ottomeri.fi/
ΑπάντησηΔιαγραφήhttp://www.atlasobscura.com/places/kayakoy-turkey
ΑπάντησηΔιαγραφήhttps://twitter.com/MarkAdomanis
ΑπάντησηΔιαγραφήhttps://twitter.com/thenatlinterest
ΑπάντησηΔιαγραφήhttp://www.jwsr.org/
ΔιαγραφήAmerikka ei ole sama maa nyt kuin vuosi sitten. Sananvapaus itkee siellä Snowdenin vainon alettua ja Manningin tuomitsemisen jälkeen. Amerikka on surullinen paikka nyt, kun se on käyttänyt vasaraansa eurooppalaiseen lehdistöön ja pysäyttänyt Bolivian presidentin lentokoneen.
Tilanteen huononemisen voi nähdä siitäkin, ettei Pink oikein sano selvästi, mitä mieltä hän on sananvapauden tilasta Yhdysvalloissa. Vai ymmärrätkö sinä, mitä hän oikeastaan tarkoittaa todetessaan Kritiikin Uutisten päätoimittajalle Parnasson haastattelussa: “En usko, että kaikkien pitäisi saada tehdä mitä hyvänsä, mutta sanomiseen tämä ei päde. Sanojen seurauksista voi tietysti joutua vastuuseen.”
Pahinta kaikessa on se, ettei suurlähetystön salissa runoja lausuessaan auta, vaikka kieltäytyisi puhumasta maansa nimissä. Sitä Pink yritti. Parnasson haastattelussa hän väistää kysymyksen siitä, millaisena hän näkee oman maansa, jota suurlähetystössä edustaa.
“En koe edustavani Yhdysvaltoja, olen Chicagosta. Se on aivan omanlaisensa kaupunki. Chicago on villi ja väkivaltainen paikka.”
Juuri näin ideologia toimii. Se on kuviteltu suhteesi todellisuuteen. Se on sitä, ettet havaitse tekojasi niiden todellisessa yhteydessä. Et itse ajattele edustavasi Yhdysvaltoja, olevasi yhdysvaltalainen, mutta suurlähetystövierailullasi ei ole muuta tarkoitusta kuin saada sinut edustamaan maatasi.
Liberaali ideologia kutsuu sinua subjektiksi. Se huutaa: ”Hei, sinä siellä! Tule lukemaan runosi suurlähetystöön, mutta voit silti pitää yksilöllisen uskosi, ettet edusta siellä Amerikkaa, että olet vain runoilija.” Liberaalin ideologian mukaan hyvä runoilija saa sanoa mitä vain, rumiakin. Hän saa uskoa olevansa vapaa. Aivan kuin Pink, joka sanoo: ”Elämäntapaani määrittää eniten se, ettei minulla ole vakituista työpaikkaa. Kuljen ympäriinsä vapaana miehenä ilman mitään toimitettavaa.”
Saat pitää uskosi siitä, ettet edusta tai edistä kutsujan päämääriä, mutta kutsuja ei olisi kutsunut sinua, ellei sinusta olisi hyötyä. Lehdetkin saavat mielellään uskoa, että tapahtui jotain radikaalia ja sopimatonta. Ja Helsingin Sanomat totteli: ”Runoilija Sam Pinkin, 30, läppäri ja sakset jäävät turvatarkastajien haaviin, mutta väkivaltaisen runokuvastonsa hän onnistuu kuljettamaan Yhdysvaltain suurlähetystöön Kaivopuistossa.” Toimittaja luuli Pinkin onnistuneen rikkomaan sääntöjä, vaikka sääntö numero yksi on, että diplomaatit voittavat aina.
*
Ideologian voitto on vain osa tarinaa. Pinkin vierailu suurlähetystössä ei kerro ainoastaan Yhdysvaltojen tarpeesta osoittaa suvaitsevaisuuttaan. Se kertoo myös suomalaisen kirjallisen julkisuuden kaventuneesta tilasta. Runokuu sai Helsingin Sanomissa huomiota vain, kun se liittoutui diplomatian kanssa.
Suuresti arvostamani Poesia-kustantamo on riippumaton, rohkea ja omalakinen runoudessaan. Silti sitä kiinnostaa pelata diplomaattien kanssa, vaikka diplomatian kultainen sääntö on, ettei koskaan pidä sanoa mitä ajattelee.
Miksi näin on? Miksi omalakinen runous tekee liiton diplomatian kielen kanssa? Kenties siksi, että runoilijat eivät näe vaihtoehtoja. He uskovat, että kirjailijuutta ei ole ilman julkisuutta, näkyvyyttä, hyviä suhteita. Ja kuka voisikaan tarjota niitä enemmän kuin hyvien suhteiden ekspertit, diplomaatit? Sanon tämän suuresta rakkaudesta niitä kohtaan, jotka kärvistelevät nykyisenlaisen kirjallisen julkisuuden paineissa. Sillä itse en halua uskoa, että vierailun syynä oli halua näyttää maailmalle, kuinka suvaitsevainen sananvapaustaistelija Yhdysvallat on.
Vaikka ideologia onkin kuviteltu suhde, se ei tapahdu vain pään sisässä, kuvitteellisesti. Ideologia on voimissaan vain, jos se saa ihmiset liikkeelle, tekemään jotain. Siksi sillä on merkitystä, kävikö Pink suurlähetystössä vai ei.
Mutta muistakaa: jos tämän maailman poesiat, runokuut ja pinkit eivät kieltäydy vallan tarjoamasta kutsuhuudosta, kuka enää kieltäytyy?
- See more at: http://www.kritiikinuutiset.fi/runouden-diplomatiaa/#sthash.WEis9HdE.dpuf
http://www.kritiikinuutiset.fi/runouden-diplomatiaa/
ΑπάντησηΔιαγραφή