A Funny Thing Happened On The Way To The Left Forum

ERO TEIVAINEN ARTIKKELIT 12.5.2000, 13 VUOTTA SITTENMikäli demokratiaa halutaan pitää tavoittelemisen arvoisena päämääränä, talous ja kansallisvaltioita laajemmat yhteisöt olisi saatava maailmanyhteisön kansalaisten demokraattisesti valitsemien elinten valvontaan. Teivo Teivaisella, 34, on repussaan rupisia riimejä ja karmeita tarinoita monilta maailmankolkilta. Huhtikuussa tohtoriksi väitellyt politiikan tutkija on viettänyt kulkurin elämää 16-vuotiaasta asti. Vuonna 1985 Teivainen oli Intiassa, kun hän kuuli päässeensä Helsingin yliopistoon opiskelemaan valtio-oppia. Aasialainen kulttuuri kiehtoi ja Teivainen ajatteli ryhtyvänsä Intia-tutkijaksi. Kolme vuotta myöhemmin hän oli suorittamassa valtio-opin työharjoittelujaksoaan social- och kommunal högskolanissa, kun ystävä pyysi mukaan ex tempore -lomalle Yhdysvaltoihin. Parin viikon matka muuttui yllättäen vierailevan tutkijan vakanssiksi New Yorkin valtionyliopistossa Binghamtonissa. ”Kun kesä oli lopuillaan, soittelin aina välillä Suomeen ja kyselin professori Ilkka Heiskaselta, että pitäisikö työharjoittelu katkaista, kun mä jään tänne. Se sanoi, että ei se mitään. Jos joku kyselee jotain, niin mä sanon, että sä olet kirjastossa käymässä.” Puolen vuoden kuluttua Teivainen pakkasi taas kassinsa, suuntasi Yhdysvalloista etelään ja huomasi, että Latinalaisessa Amerikassa oli hyvä meininki. ”Yhdysvalloissa olemisella on aina ollut mulle poliittisesti radikalisoiva vaikutus. Radikalisoitumisen myötä Intia ja Buddha saivat jäädä Latinalaisen Amerikan ja Che Guevaran jalkoihin.” Talouden politiikka Viime vuosina Teivainen on palannut tasaisin väliajoin Etelä-Amerikkaan. Maanosasta on löytynyt myös vaimo, nykyisin Suomessa asuva perulainen runoilija-juristi Roxana Cris¾logo. Työskenneltyään lukuvuoden 1990-91 Ylioppilaslehden toimittajana Teivainen on tienannut myös leipänsä tutkimalla Latinalaista Amerikkaa ja maailmanjärjestelmää Helsingin yliopiston iberoamerikkalaisessa keskuksessa.Teivaisen tuore valtio-opin väitöskirja käsittelee kansainvälistyneen talouden ja poikkikansallisten taloudellisten toimijoiden vaikutuksia Perun demokratiaan. Väitös on saanut kehuja muun muassa legendaariselta maailmanjärjestelmätutkijalta Immanuel Wallesteinilta. Väitöskirja, kuten monet Teivaisen aiemmatkin tutkimukset, kyseenalaistaa niin kutsuttua taloudellisen neutraliteetin doktriinia – väitettä siitä, että talousinstituutiot ovat neutraaleja epäpoliittisia toimijoita.Teivaisen tutkimuksista heijastuu huoli siitä, että demokratian ajatellaan kuuluvan vain poliittisille elimille, vaikka poliittisten elinten valta-ala kapenee kaiken aikaa. ”Muistan kun 1990-luvun alkupuolella kirjoitin Politiikka-lehteen Kansainvälisestä valuuttarahastosta (IMF) ja globaalin harvainvallan pyhittämisestä. Kuulin kommentteja, että on ihan absurdia puhua demokratiasta kansainvälisten talousorganisaatioiden yhteydessä.” Enää ajatus ei tunnu absurdilta, kun kysymystä IMF:n ja Maailmanpankin demokratiavajeesta esittävät miljoonat ihmiset ympäri maailmaa.Teivaisen mielestä suurta valtaa käyttäviä talousjärjestöjä, esimerkiksi Kansainvälistä valuuttarahastoa, voisi kehittää muuttamalla päätöksentekojärjestelmän toimimaan väkilukuun suhteutetulla ihminen ja ääni -periaatteella. Nykyisin päätökset tehdään dollari ja ääni -periaatteen mukaan, jolloin rikkaat teollisuusmaat ovat vahvoilla. Teivo Teivaisen aktiivisuutta kansainvälisten talousjärjestöjen kriitikkona ja ihmisoikeusaktivistina ei ole katsottu joka puolella hyvällä. Itse hän uskoo pystyvänsä erottamaan tutkijan ja toimijan roolit toisistaan, mutta myöntää kohdanneensa epäluuloja yliopistollakin.”Olen saanut esimerkiksi välikäsien kautta tietää, että yliopiston johdolle on lähetetty minua koskevaa palautepostia.” Pari vuotta sitten Teivainen piti kurssin ihmisoikeuksista Latinalaisessa Amerikassa. Kurssin yhteydessä syntyi ajatus perustaa Latinalaisen Amerikan ihmisoikeusryhmä yliopistolle. Kun Argentiinan presidentti myöhemmin tuli vierailulle Suomeen, ryhmä järjesti toimintaa, jossa kiinnitettiin huomiota Argentiinan ihmisoikeustilanteeseen ja vuosia sitten maassa kadonneen Suomen kansalaisen kohtaloon. ”Siinä yhteydessä tuli palautetta, että mitä se yliopiston tutkija on agitoimassa opiskelijoitaan tavalla, joka saattaa vaarantaa Suomen ja vientiyrityksien suhteita.” Myös virantäyttöasioissa Teivaiselle on sanottu suoraan, että yliopiston ulkopuolella on tahoja, jotka eivät välttämättä pidä hänen imagostaan aikana, jolloin ulkopuolista rahoitusta haetaan erityisesti yrityksiltä. ”Yliopiston asioista päättävissä elimissäkin on ihmisiä, jotka eivät ehkä ole tottuneet käsitykseen yliopiston autonomiasta ja ovat taipuvaisia esittämään tällaisia argumentteja.” Edustuksellista demokratiaa Vastoinkäymisistä huolimatta Teivaisen usko maailmanparantamisen mahdollisuuksiin ei ole horjunut. Hän uskoo muutoksen moottoreiden löytyvän kansalaisyhteiskunnan toimijoista: kansalaisjärjestöistä, puolueista ja tiedotusvälineistä. Edustuksellinen demokratia on Teivaisen mielestä toimiva järjestelmä, mutta sen rajat ovat liian suppeat.”Ongelma ei ole se, että ihmiset käy äänestämässä, vaan se, että he eivät saa äänestää oikeista asioista.” ”Kansalaisliikkeet painottavat usein liikaa sitä, että suora demokratia on ainoa oikea tapa vaikuttaa ja äänestäminen ihan epärelevanttia. Silloin on helppo sanoa, että Maailmanpankissa on kaikki hyvin, kun perustetaan kaiken näköisiä konsultaatiokomiteoita, joissa on kansalaisjärjestöjen edustus.” Lisää Lattareita Maailmanmatkaaja Teivaisen tämänhetkinen tutkimusrupeama käsittelee Latinalaisen Amerikan alueellisia talousorganisaatioita. Kolmivuotinen tutkimushanke iberoamerikkalaisessa keskuksessa tietää taas kymmenien tuntien viettämistä Etelä-Amerikan ja Euroopan välisessä ilmatilassa. Lattarikulttuurille sielunsa menettäneestä Teivaisesta ei päälle päin uskoisi, että lempi Latinalaista Amerikkaa kohtaan ei leimahtanut ensisilmäyksellä. Liftausmatka San Franciscosta Meksikon läpi Hondurasiin 1980-luvun puolivälissä jätti maanosasta vähän valjun vaikutelman. ”Se ei tuntunut samalla tavalla jännittävältä kuin Intia. Se oli vähän hiekanmakuinen machokulttuuri, joka ei vaihdellut niin paljon kuin Aasia.”