1) Mitä ihmettä olet vetänyt? 2) Saisinko minäkin?

uskotaan uskomme sinuu,quite happy u no ihpsterrSamalla työntyy esiin vaatimus demokraattisesta keskustelusta, jonka keskeisenä osapyrintönä on luonnollisestikin tukahduttaa itselleen nyt jo vieraat kasvustot, siis ennen kaikkea perinteiset luonnonympäristöistä kohoavat kantaristiriitaiset ja ihmispakoiset äänet. Tällaisen keskustelukulttuurin piirissä esimerkiksi luontoa ei voida sovittaa inhimillisen kulttuurin kanssa suhteeseen muutoin kuin hyssyttelevällä väkivallalla, kauhistuneella pilkalla, sitä dominoimalla (joko konkreettisesti tai käsittein) ja ylipäänsä: huolettomalla elämänasenteella. Huolettomuus merkitsee sitä, että kädet ovat sonnasta puhtaat ja ryhti treenattu kuntosalilla. Se on levon, ruumiillisen työn ja uupumisen rytmistä vapaa; toisinaan väsynyt tietysti, mutta epätasaisesti kohdentuneista syistä. Huolettomalla ei myöskään ole yhteyttä paikalliseen, maaperästä ja perinteistä puhumattakaan. Kotiseutu on sille vain vastenmielinen käsite, joka kielii hupsusta nostalgiasta tai fasistisesta anaalisuudesta. Kotiseutu on häpeän asia, ei esimerkiksi elävä yhteys. Tällöin ”terve” ihminen on jo unohtanut polveutuvansa tervaksesta, säilyvästä ja sitkeästä puuaineksesta. Kuntosalitreenatussa mielellisessä (ja päästä irtaantuneessa) vartalossa ei ole varsinaista sitkoa. Pelkällä tahdonvoimalla ja kehon muotoiluun tähtäävällä, mutta muutoin (tai oikeastaan siksi) hyödyttömällä liikunnalla sellaiseksi, sitkoiseksi ei luonnonympäristöistä etääntyneissä kulttuureissa tule.