Tunnen yleisöni, ja yleisöni minut."Men of quality are not threatened by women of equality." #YesAllWomen

05/19/2013 TOLLEVILVAΡε, ξέρεις ποια είμαι εγώ... Η Άννα βισση;;;;NEN 70-LUKU, ALBATROSSI, BEDUIINI, EIFFEL, FLASHBACK, INTIA, KAMELIEN LAUKKAKISAT, KASSAKONEENKULJETTAJA, LAMMASPAIMEN, PAKISTAN, PARIISI, PROZAC, RABBI, SPECIAL, TÄHTITAIVAS, TEE, TURVEBISNES, VÄLÄHDYS JÄTÄ KOMMENTTI Screen Shot 2013-05-19 at 10.38.30 AM Milloinkaan en ole nähnyt niin kirkasta tähtitaivasta kuin 70-luvulla Pakistanin vuoristossa. Olin hankkimassa kannuksiani turvebisnekseen toimimalla lammaspaimenena ja tarkkailemalla lampaiden käyttäytymistä jyrkillä vuorenrinteillä. En nyt ryhdy selvittämään, että mitä tekemistä lampailla, turpeella ja Pakistanilla on keskenään. Enkä edes vahvista sitä, onko niillä yleensäkään mitään yhteistä. Totean vain, että tuohon aikaan koin päivittäin monenlaisia näköharhoja, jotka ilmeisesti johtuivat Intiassa muutamaa vuotta aiemmin nauttimastani teestä. Nämä välähdykset eivät useimmiten olleet mikään huono asia, vaikka negatiivisempiakin sivuvaikutuksia niihin liittyi. Esimerkiksi kerran Pariisissa vietin yön putkassa, kun Eiffel-tornissa ollessani tajusin olevani albatrossi. Turvamiehet nappasivat siivistäni kiinni ennen kuin pääsin lentoon. Enemmän fläshit kuitenkin vaikuttavat ajatteluuni positiivisella tavalla. Erityisesti ne tuntuivat koskettavan sitä aivojeni osaa, missä suuret bisnesideat syntyvät. Tämä ei ole kenellekään Tollen puutarhamyymälän tunteville yllätys. Turvetta lentää myymälästä ulos sellaista tahtia, että heikkopäisemmät joutuvat ottamaan seinistä tukea. Mutta unohdetaanpa brassailu ja siirrytään takaisin Pakistaniin. Special Asuin beduiinien joukossa, jotka alussa vallinneen epäluulon hälvettyä ottivat minut joukkoonsa kuin omansa. Eräänä päivänä eräs nuori beduiinipoika tuli juosten telttaani ja selitti tohkeissaan, että viereisessä leirissä oli toinen suomalainen, jota hän kutsui Rabbiksi. Olin epäileväinen mutta utelias. Loikkasin kamelin selkään ja eikun matkaan. Käytössäni olleen kamelin nimi oli Special. Tulin Specialin kanssa erityisen hyvin toimeen. Special tuntui lukevan ajatukseni ja vastustelematta totteli pienintäkin liikettäni. Useammin kuin kerran, Special voitti Pakistanissa järjestetyt kamelien laukkakisatkin. Kölkyttelimme kapeita ja pirullisen kivisiä polkuja puolisen tuntia, kun nenääni iski erittäin herkullinen ruoan tuoksu. Ehkä aika on kullannut tuoksut, mutta sanoisin vielä nytkin, että en ole milloinkaan kokenut niin valloittavan täyteläistä ruoan tuoksua. Rabbi Rabbi oli pyöreäkasvoinen kaveri, joka kertoi olevansa etsimässä itseään. Niin olin minäkin, joten tulimme heti juttuun. Oli mukava vaihteeksi puhua suomea. Rabbille oli muutenkin helppo puhua, joten kerroin hänelle lähes koko elämäntarinani heti ensitapaamisella. Lentotaitoni pidin omana tietonani, joten vaikenin Pariisin albatrossivälikohtauksesta. En koskaan kysellyt tarkemmin, että minkä vuoksi Rabbi oli päätynyt varsin kaukaiseen maailmankolkkaan ruokaa kokkaamaan. Kun maanmiehet kohtaavat tällaisissa olosuhteissa, ekspatriaattien joukossa vallitseva hiljainen sopimus on, että toisten taustoista ei esitetä kysymyksiä, paitsi tietysti jos ollaan änkyräkännissä. Eikä minua Rabbin tausta kiinnostanutkaan, minua kiinnosti hänen valmistamansa herkullinen ruoka. Kuin taitava jonglööri, Rabbi heitteli aineksia, pyöritteli veitsiä, siivutti lihaa, you name it, Rabbi teki sen. Rabbi oli todellinen pro. Rabbin erikoisuutena olivat ohueen vehnäpohjaan rakentuvat leipäset, joiden päällä oli mitä herkullisempia ruokakomponentteja. Rabbilla oli kaikki mahdolliset ainekset käytettävissään mitä mieleen saattoi juolahtaa. Oli tonnikalaa, salamia, hedelmiä, vihanneksia… Kinkkua heillä ei sattuneesta syystä ollut, muslimimaassa kun oltiin. Rabbi siis työskenteli beduiinileirin kokkina vuoristossa, fyysisesti keskellä ei mitään, mutta henkisesti keskellä kaikkea. Rabbin erikoisuus oli kokatessaan kuunnella oopperaa. Aina kun hänet tapasin, taustalla rätisi radio josta raikui ooppera. Tunnelma oli useimmiten jollakin tavalla surrealistinen, jos sitä jälkikäteen tarkemmin miettii. Pakistanin vuoristo, tähtikirkas yö, hivenen viilenevä ilma, Rabbi kokkaamassa herkullisia leipäsiään ja ooppera. Idea Yhdessä vaiheessa ryhdyin sparraamaan Rabbille ideaa, että hänen kannattaisi alkaa ammatikseen valmistamaan leipäsiäänelantonaeisaamasentuamitä ulikatsomaan for