LIIKKEET MARGINAALIEN JA YDINTEN PRÄSSISSÄ
Joko marginaaleja on vaikea tunnistaa kaupunkitilan politisaatiossa tai sitten ne kulkevat outoja reittejä. Alistetuiksi ymmärrettyjen yhteiskunnallisten liikkeiden tuottamat sisällöt, kuvat, politiikat ja symbolit löytävät yhä useammin ja suoremmin tiensä hallinnan asiakirjoihin, poliittisiin ohjelmiin ja käytäntöihin. Uusien ja vanhojen medioiden sekä osallistavan politiikan aikana politisaatio näyttäytyy entistäkin keskiluokkaisempana ja sietämättömän helppona rituaalina.
Ollaanko poliittiset marginaalit nielaisemassa lopullisesti osaksi kaupunkien hallinnan kaikkialle ulottuvaa myllyä? Otetaanko kehitykseen kriittisesti suhtautuvat avaukset todellisuudessa vakavasti vai käytetäänkö protesteja vain keppihevosena? Ja etenkin, ovatko nykyiset liikkeet pelkästään tiedontuotannon ja rationaalisten avausten paikkoja vai onko marginaalien identiteeteillä ja subjektiviteeteillä myös merkitystä?
Tarkoituksenamme on pohtia sekä kirjallisuuden että esimerkkien kautta jääkö nimbyilyn, eettisen kuluttamisen, aktivismishoppailun, identiteettipolitiikkojen, osallistamisen ja sektoroitujen protestien varjoon ja ulkopuolelle – marginaaliin – vielä jotain, mikä olisi syytä tiedostaa liikkeiden politiikkaa tarkastellessa. Vai voidaanko sittenkin "jälkimodernin yhteiskunnan" ja "kehittyneen liberalismin" politiikat selittää auki?
Tuomo Lindholm
Jani Lukkarinen
Historia- ja maantieteiden laitos
Jani Lukkarinen
Historia- ja maantieteiden laitos
Itä-Suomen yliopistoVANHEMPAINVAPAALLA KAUPUNGIN KESKUSTASSA
Tarkastelemme esityksessämme kaupunkiympäristön merkityksiä Helsingin keskustassa asuville vanhempainvapaalla oleville vanhemmille analysoimalla äitien ja isien arkikäyttäytymistä tilassa. Esitys perustuu Johanna Liliuksen väitöstutkimuksen ensimmäisen vaiheeseen ja valokuvaaja Nina Kellokosken aiheeseen liittyvään valokuvausprojektiin. Tutkimuksen taustalla on Tukholmassa havaittu ilmiö: isät jäävät useammin isyysvapaalle kaupungin keskustassa. Ilmiö on mielenkiintoinen, sillä lähiympäristö ja koti on kaupunkisuunnittelussa perinteisesti määritelty äidin ja lasten tilaksi. Urbaanisuus on puolestaan yhdistetty miehisyyteen (esim. Wilson 1991; Saarikangas 1997; Domosh & Seager 2001). Tutkimuksessa tarkastellaan kaupunkiympäristön merkitystä vanhempainvapaalla olevien isien ja äitien arkielämässä.
Tutkimuksessa trianguloidaan eri menetelmillä kerättyjä aineistoja. Aineistona ovat tarra-kartat, aika-paikkapäiväkirjat, haastattelut sekä valokuvaaja Nina Kellokosken ottamat valokuvat. Valokuvat dokumentoivat tutkittavien arkielämän kontekstia ja käytännön rutiineja (Gardner 2011). Ne havainnollistavat tarrakarttoja sekä aika-paikkapäiväkirjoja ja toimivat haastattelujen alustana. Aineiston keruu on alkanut Helsingin keskustassa. Esityksessämme pohdimme edellä mainittujen menetelmien käyttöä arkiympäristön merkitysten kartoituksessa. Lisäksi tarkastelemme arjen kuvaamista valokuvien kautta.
Johanna Lilius
YTK Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä
Maankäyttötieteiden laitos
YTK Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä
Maankäyttötieteiden laitos
Aalto-yliopistoLASTEN ITSENÄINEN LIIKKUMISEN JA YHDYSKUNTARAKENTEEN KYTKENNÖISTÄ KAUHAJOELLA JA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA
Kasvava osuus, nykyisellään noin viidennes, suomalaisista nuorista on ylipainoisia. Lihavuuden yleistymisen yhtenä syynä pidetään fyysisen aktiivisuuden vähenemistä, vaikkakin kouluikäisten ohjattua ja omaehtoista urheilemista tarkastelleet väestötasoiset tutkimukset kertovat urheiluseuroissa tapahtuvan liikunnan yleistymisestä 30 vuoden aikana. Käsitys liikunnasta kokonaisuudessaan on kuitenkin yhä vajavainen, sillä tutkimukset eivät ole kuvanneet riittävästi kouluikäisten kokonaisliikuntaa ja omaehtoista fyysistä aktiivisuutta, kuten koulumatkoilla tapahtuvaa ja muuta organisoimatonta vapaa-ajan liikkumista, jota lapset ja nuoret eivät miellä ”liikunnan harrastamiseksi”. Erityisen vähän on tutkittu fyysisen aktiivisuuden ja rakennetun ympäristön yhteyksiä.
Tarkastelen esityksessäni yhdyskuntarakenteen yhteyksiä lasten koulumatkaliikkumiseen ja itselle tärkeiden paikkojen saavuttamiseen erilaisissa rakennetuissa ympäristöissä Kauhajoella ja pääkaupunkiseudulla. Tutkin yhdyskuntarakenteen vaikutuksia lasten liikkumisaktiivisuuteen yhdistämällä rakennetun ympäristön objektiivista paikkatietoa (karttapohjainen GIS-aineisto) lasten itse tuottamaan kokemukselliseen tietoon liikkumisympäristöistään (pehmoGIS-metodi).
Mahdollistavatko jotkut rakennetun ympäristön mitattavat piirteet lasten pyöräillen tai kävellen kulkemat koulumatkat toisten estäessä koulumatkaliikkumisen? Kannustaako aktiivisesti ja itsenäisesti kuljettu koulumatka lapsia aktiivisuuteen muussakin liikkumisessaan? Vai onko lopulta vain kyse siitä, että lasten vanhemmat jotka arvostavat kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia, ovat hakeutuneet alueille, joilla lasten itsenäinen ja aktiivinen liikkuminen on mahdollista? Vastauksia näihin kysymyksiin (ja tukkuun muita) on haettu tutkimushankkeessa ”Kids Out! - Lasten ja nuorten liikkumisaktiivisuus erilaisissa kaupunkiympäristöissä”, joka on osa Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -tutkimusohjelmaa ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama.
Anna Broberg
YTK Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä
Maankäyttötieteiden laitos
YTK Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä
Maankäyttötieteiden laitos
SOTIENJÄLKEINEN HELSINKI JA SEN ASUNTOPULA KAUPUNKITUTKIMUKSEN KOHTEENA
Sotienjälkeinen Helsinki kärsi erittäin vaikeasta asuntopulasta. Syyt asuntotilanteen nopeaan heikkenemiseen löytyvät armeijan kotiuttamisesta, sitä seuranneesta perheiden yhteenpaluusta ja siirtoväen ja maaseudun muuttoliikkeestä. Kaupunkiin suuntautuvan muuttoliikkeen jatkuessa nopea asunnonsaanti kävi mahdottomaksi, ja asuntoja välittävien huoneenvuokralautakuntien asuntojonot kasvoivat räjähdysmäisesti. Asuntopula kosketti kymmeniä tuhansia helsinkiläisiä, mutta sen vaikutukset olivat hyvin erilaisia suhteessa eri väestöryhmiin ja kaupunginosiin. Asumisen ympäristöjen eriytyessä eriytyivät myös kaupunkilaisten kokemusmaailmat.
Kaupunkilaisten kokemusmaailmojen voimakas eriytyminen heijastui vahvasti niin Aikalaiskeskusteluun kuin myöhempään tutkimukseen. Muistitietoaineistoon perustuvassa tutkimuksessa asuntopulan arki on noussut esille usein nostalgisessa sävyssä. Sotien jälkeen lapsuuttaan eläneet muistelijat ovat nostaneet esille arjen haasteet, ja muisteluissa ovat korostuneet pärjäämisen ja ihmisten sinnikkyyden teemat. Asuntopula ja kodittomuus ajoivat tuhannet perheet kuitenkin jaksamisen äärirajoille, ja näiden ihmisten arkea on kuvattu erityisesti sosiaalihistoriallisesti ja yhteiskuntatieteellisesti orientoituneessa tutkimuksessa. Edellä mainituissa lähestymistavoissa kokemushistoriallinen tarkastelu on jäänyt kuitenkin vähemmälle.
Esityksessäni käsittelen kysymystä, miten kaupunkilaisten eriytyvät kokemusmaailmat muovaavat omalta osaltaan sotienjälkeisestä Helsingistä syntyvää historiakuvaa. Historiantutkimukselle aineistot asettavat haasteita muun muassa sille, miten voidaan tavoittaa niiden ihmisten arkikokemus, jotka ajautuivat pysyvään kodittomuuteen tai syrjäytymiskierteeseen sotienjälkeisessä Helsingissä. Viranomaisten tilastoihin päätyneistä kaupunkilaisista ei tule myöhempiä muistelijoita. Aineistojen suhteen vapaampia ovat kirjailijat, joiden romaanit usein sisältävät omaelämäkerronnallisia piirteitä. Monet kirjoittajat edustavat kuitenkin sitä ryhmää, joka eli lapsuuttaan sotien jälkeen. Historiallisesti virittyneen kaupunkitutkimuksen haasteena onkin etsiä keinoja, joilla voidaan tavoittaa myös aviopuolisoiden, vanhempien ja iäkkäämpien ihmisten kokemus sotienjälkeisessä Helsingissä elämisestä.
Antti MalinenAalto-yliopisto
Δεν υπάρχουν σχόλια:
Δημοσίευση σχολίου