"En ole koskaan tuntenut minkäänlaista mielenkiintoa lähteä Suomen ulkopuolelle. Olen asunut koko ikäni samassa pihapiirissä Nurmijärven Röykässä. Poikamiehenä viihdyn luonnossa metsästäen ja kalastaen. Täällä on hyvä olla.

Kaikki lomani olen yleensä viettänyt kotona. Puuhastelen itse rakentamassani omakotitalossa.

Muutaman kerran olen käynyt metsästämässä valtion metsissä Heinolassa ja Kuusamossa, mutta muuten en ole kierrellyt kovin paljon Suomessakaan.

En puhu kieliä, mutta se ei ole ollut syynä matkustamattomuuteeni. Aina olisin saanut kielitaitoisen kaverin mukaan reissuun. Myöskään tutusta ympäristöstä lähteminen ei pelota. Minulla ei vain ole kerta kaikkiaan ollut intoa lähteä.

Nykyään, kun kaikki matkustavat, saatan vaikuttaa poikkeukselta.

Seurailen ulkomaan asioita televisiosta. Monesti uutisia katsellessa tulee olo, että aika ankeitakin paikkoja sitä on olemassa. Kaikkialla ei ole samalla tavalla rauhallista kuin Suomessa.

Täällä on selvät pykälät ja lait siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos ulkomailla sanoo jonkin väärän lauseen, saattaa joutua poliisin kanssa tekemisiin.

On myös epärehellisyyttä. Espanjassa joku koputti kaverini auton ikkunaan, että tulkaas katsomaan, autossanne on vikaa. Sitten häneltä vietiin kamerat ja puhelimet.

Jos jonnekin pitäisi lähteä, niin Englantia voisin harkita. Serkkuni oli siellä aikoinaan Merimieskirkon vahtina töissä. Hänen kertomuksiensa perusteella maasta on jäänyt rauhallinen mielikuva.

Ikipäivänä en matkustaisi suurkaupunkiin. En pidä kaupunkimiljööstä. Haluan nähdä puita ja vihreää luontoa, kun astun ovesta ulos, en kivistä seinää."