Harvoin tulee muuten ajatelleeksi että RUS ja US on naapureita. Sotkut alkaa aina Euroopasta. Heittelis kivillä toisaan Beringinsalmen yli.

Miksi ihmiset luulevat, että tarkoitan jotain pahaa sanomisillani? Enhän minä ole nainen.love putin yellowyes teamlisa sounds >href="http://www.foreignaffairs.com/files/imagecache/800x/images/Mearsheimer_WhyTheUkraineCrisis.jpg" imageanchor="1" >noonseväsyttävvääjoseinukutai muutenk

whoo sad, but not has-an-amazon-wish-list .Ξερω ποιοι πηδιεστε με ποιους εδω μεσα μη το παίζετε ρομαντικα ακαουντ

Θα πάω κομμωτήριο το πρωί.Γενικά,να προσέχετε.Ειδικά,όσοι είστε σε σεισμογενείς περιοχές,συγγνώμη.Millaista elämä oli ennen kuin LOL keksittiin? Kaikki oli ihan kornia ja hölmöä, mutta kukaan ei nauranut. Oliko se tosiaan näin? #ysäriAurinko taittaa nätisti viljapeltoon. Viimeksi täällä oli häkellyttävän vihreää, nyt hiekansävyjä. #PantonenEllerTikkurilanVärikarttaYksi syy pyrkiä omistavan kansanluokkaan: Perseen näyttäminenkin toimii vielä hyvin.näkyykauemma.

idaipana Äsh. Well, always look on the bright side of life - vi vi vivivivi vivihellys

Μπομπιρογνώμονας ‏@Angelopap 9 min Κανονικά, σήμερα θα έπρεπε να είναι πρωτοχρονιά.om/media/BwXLB63IMAAHSjb.jpg" imageanchor="1" > ruokatwiitti on aina kutsu kylään, mun mielestä. Toisaalta, otin muumimukitkin kutsuna.

I mostly agree with people so they'll stop talking. kulkurin kultaa

Tänään mie oon enimmäkseen pyöräilly saatanan kovaa ja syöny kellaripölyä. Oon myös taas ihmetelly kuinka jouduin juuri tähän aikakauteen.#KommenttienKermaa Oli muuten lotossa 6+1. Taiteilijan tilille napsahtaa 184197,70 €Min Min Min ‏@Dagkono 29. elokuuta Τι εννοείς με έχει γράψει, απλά σκέφτεται τι να μου στείλει μωρέ ο καλός μου τόση ώρα ΜΗΤΟΥΓΑΜΗΣΩ<3tuleeko musta samanlaine iiiironiki

vaalimassa Drunk in love no space-fuckin' in 'Gravity.'

Ihme onA NAF tank with a cool nickname "Tanyusha" 6 läpsäystä laulun jälkeen 5 on muikean hymyn juuri 4 on yhdentekevää 3 vituttaa 2 on kaverilta 1 biisi - Desperado #runobattleproper way to invade ihan vaan pyytämällä.

(PUPU_ÄIÄ)² ‏@TSVKOM 4 min VOI POJAT, ETTE HALUAA TIETÄÄ MILLAINEN ON (PUPU_ÄIÄ)³

Kokoomus päätti, että sössöbanaaneja ei saa antaa ilmaiseksi. Heittäkäämme kokoomuslaisia siis banaaneilla, joista on lahjavero maksettu. Laajenna Vastaa Uudelleentwiittaa Suosikki Lisää ST. KIKKELISKOKKELIS ‏@TSVKOM 7 t Anna lähimmäisellesi sössöbanaani. Kauimmaista voit heittää. Laajenna Vastaa Uudelleentwiittaa Suosikki Lisää ST. KIKKELISKOKKELIS ‏@TSVKOM 7 t Kierrätä vanhat sössöbanaanit. Together, we can stop this:

Mikä sullon jänönen, mikset vittu hyppele? Hyppää pois, hyppää pois. Hyp-pää poiss.White men can't jump but they will try like hell for 40 minutes! #HoWWWWWL #SISUSISUSISUvoikumukavaa aurinko lämmittää taas ikkunanläpiselkääideawhos timehascom

wanttohavetongueheart, omanvoitonpyynti,vahingossa menee yleisen hyvän puolelle

valoYhden hämmästyttävän löydön tein, kun tutkin sisustaani. Sieltä löytyi pieni olento, lapsi, taitavasti piiloutuneena.

Kyllä. Siinä on hänen vastauksensa yksinkertaistettunaohoohoenovarjoetsit suurtsaäärimmäisen intiimi eikä koskaan yhdellämikä menettää merkitystä Se mikä heitä vaivaa, ei kuulu toisilleClarice on eri mieltä. - Omat rajat pitää ylittää, hän sanoo minulle. - Ei kuunnella muita. Ja jos kirjoittaa, pitää kirjoittaa sitä mitä haluaa.Olen halunnut mykistää ja kuolettaa yksnkertaisesti.onsejännäettei maailmalopuvaikkakirajston kiraj on vielä hukassa?

sellaisessa pelissä, että kohta päätä huimaa' Väsyttää,pitäiskö olla vässykkä ja mennä

Onkohan @sannivirallinen enemmän Timon vai Pumba #hakunamatata.

No siis se on mun kultahanipuppeli !!111!!! reittisuunnitelma on laadittu siviili-ilma-aluksen statusta käyttäen

tääon homofoopikko goldendawn ja vaikka mitä iha jouluukin näkönen ja noin kauniita kirjojakin

Tunnen yleisöni, ja yleisöni minut."Men of quality are not threatened by women of equality." #YesAllWomen

05/19/2013 TOLLEVILVAΡε, ξέρεις ποια είμαι εγώ... Η Άννα βισση;;;;NEN 70-LUKU, ALBATROSSI, BEDUIINI, EIFFEL, FLASHBACK, INTIA, KAMELIEN LAUKKAKISAT, KASSAKONEENKULJETTAJA, LAMMASPAIMEN, PAKISTAN, PARIISI, PROZAC, RABBI, SPECIAL, TÄHTITAIVAS, TEE, TURVEBISNES, VÄLÄHDYS JÄTÄ KOMMENTTI Screen Shot 2013-05-19 at 10.38.30 AM Milloinkaan en ole nähnyt niin kirkasta tähtitaivasta kuin 70-luvulla Pakistanin vuoristossa. Olin hankkimassa kannuksiani turvebisnekseen toimimalla lammaspaimenena ja tarkkailemalla lampaiden käyttäytymistä jyrkillä vuorenrinteillä. En nyt ryhdy selvittämään, että mitä tekemistä lampailla, turpeella ja Pakistanilla on keskenään. Enkä edes vahvista sitä, onko niillä yleensäkään mitään yhteistä. Totean vain, että tuohon aikaan koin päivittäin monenlaisia näköharhoja, jotka ilmeisesti johtuivat Intiassa muutamaa vuotta aiemmin nauttimastani teestä. Nämä välähdykset eivät useimmiten olleet mikään huono asia, vaikka negatiivisempiakin sivuvaikutuksia niihin liittyi. Esimerkiksi kerran Pariisissa vietin yön putkassa, kun Eiffel-tornissa ollessani tajusin olevani albatrossi. Turvamiehet nappasivat siivistäni kiinni ennen kuin pääsin lentoon. Enemmän fläshit kuitenkin vaikuttavat ajatteluuni positiivisella tavalla. Erityisesti ne tuntuivat koskettavan sitä aivojeni osaa, missä suuret bisnesideat syntyvät. Tämä ei ole kenellekään Tollen puutarhamyymälän tunteville yllätys. Turvetta lentää myymälästä ulos sellaista tahtia, että heikkopäisemmät joutuvat ottamaan seinistä tukea. Mutta unohdetaanpa brassailu ja siirrytään takaisin Pakistaniin. Special Asuin beduiinien joukossa, jotka alussa vallinneen epäluulon hälvettyä ottivat minut joukkoonsa kuin omansa. Eräänä päivänä eräs nuori beduiinipoika tuli juosten telttaani ja selitti tohkeissaan, että viereisessä leirissä oli toinen suomalainen, jota hän kutsui Rabbiksi. Olin epäileväinen mutta utelias. Loikkasin kamelin selkään ja eikun matkaan. Käytössäni olleen kamelin nimi oli Special. Tulin Specialin kanssa erityisen hyvin toimeen. Special tuntui lukevan ajatukseni ja vastustelematta totteli pienintäkin liikettäni. Useammin kuin kerran, Special voitti Pakistanissa järjestetyt kamelien laukkakisatkin. Kölkyttelimme kapeita ja pirullisen kivisiä polkuja puolisen tuntia, kun nenääni iski erittäin herkullinen ruoan tuoksu. Ehkä aika on kullannut tuoksut, mutta sanoisin vielä nytkin, että en ole milloinkaan kokenut niin valloittavan täyteläistä ruoan tuoksua. Rabbi Rabbi oli pyöreäkasvoinen kaveri, joka kertoi olevansa etsimässä itseään. Niin olin minäkin, joten tulimme heti juttuun. Oli mukava vaihteeksi puhua suomea. Rabbille oli muutenkin helppo puhua, joten kerroin hänelle lähes koko elämäntarinani heti ensitapaamisella. Lentotaitoni pidin omana tietonani, joten vaikenin Pariisin albatrossivälikohtauksesta. En koskaan kysellyt tarkemmin, että minkä vuoksi Rabbi oli päätynyt varsin kaukaiseen maailmankolkkaan ruokaa kokkaamaan. Kun maanmiehet kohtaavat tällaisissa olosuhteissa, ekspatriaattien joukossa vallitseva hiljainen sopimus on, että toisten taustoista ei esitetä kysymyksiä, paitsi tietysti jos ollaan änkyräkännissä. Eikä minua Rabbin tausta kiinnostanutkaan, minua kiinnosti hänen valmistamansa herkullinen ruoka. Kuin taitava jonglööri, Rabbi heitteli aineksia, pyöritteli veitsiä, siivutti lihaa, you name it, Rabbi teki sen. Rabbi oli todellinen pro. Rabbin erikoisuutena olivat ohueen vehnäpohjaan rakentuvat leipäset, joiden päällä oli mitä herkullisempia ruokakomponentteja. Rabbilla oli kaikki mahdolliset ainekset käytettävissään mitä mieleen saattoi juolahtaa. Oli tonnikalaa, salamia, hedelmiä, vihanneksia… Kinkkua heillä ei sattuneesta syystä ollut, muslimimaassa kun oltiin. Rabbi siis työskenteli beduiinileirin kokkina vuoristossa, fyysisesti keskellä ei mitään, mutta henkisesti keskellä kaikkea. Rabbin erikoisuus oli kokatessaan kuunnella oopperaa. Aina kun hänet tapasin, taustalla rätisi radio josta raikui ooppera. Tunnelma oli useimmiten jollakin tavalla surrealistinen, jos sitä jälkikäteen tarkemmin miettii. Pakistanin vuoristo, tähtikirkas yö, hivenen viilenevä ilma, Rabbi kokkaamassa herkullisia leipäsiään ja ooppera. Idea Yhdessä vaiheessa ryhdyin sparraamaan Rabbille ideaa, että hänen kannattaisi alkaa ammatikseen valmistamaan leipäsiäänelantonaeisaamasentuamitä ulikatsomaan for

rationaaliseen [symboliseen] viitekehykseen

http://tollevilvanen.wordpress.com/2013/05/19/special/‘Olkoon niin, että x on orgasmi ja p on tunne’. Hehheh. Tämän lähemmäs uliketoshooktunteiden välittömyyttä me emme symbolisella tasolla pääse

syystä tämä nauratti ääneen. Rakastamme sinua.

No en mä mee noihin joulupukin asioihin liikaa kuonoani työntämään. Mä keskityn lähinnä näihin pupujen asioihin.Onkohan #valoravinto samankaltaista kuin #dadapihvi? #näkymättömänmiehenkeittiössäNainen on kai hypnotisoitu. ps. olen bonuspupu

illä,tietty. Eihän sivistysvaltiot sekoile toistuvasti sotilaskoneilla toisen valtion alueella.

oipoioplousioi europisTsaTsa ‏-jäsenyyttä? Miks venäläiset muka hyökkäisivät Suomeen? Eiks ne lomailekin jo muualla? @tsamyx 8 minLaura Räty SK:lle: "En tiedä, miksi minut valittiin ministeriksi” -Aika hurjaa. #perustuslaki -asiantuntijat (?) / #NATO -sopimus | #suhmurointi #tulellaleikkiminenHelppohan se on rauhanmiehen Suomessa höpötellä saduista, kun ihmisiä tapetaan USA:n ja EU:n kusetuksen vuoksi. @veiteraeihän sivistyskoneet sekoile toistuvasti toiseten sotilasvaltioitten alueillaaimeet nokosillehetialkonukuttaa

Tämä on Korkein Salaisuus. Kuuntele. Rakkaus on rakkautta

. Kolmesti kuun kiertämänä, suvi syksyä lähempänä Vehreästä vihreästään luopuu lehti kerrallaan Metsä tanssii tuulen tiellä; taivutus tuolla, sävel siellä Yhden laulun laulaa vielä, vielä hetki huojutaan. punaisen kuun kynnyksellä, tuulen tiellä huojutaan! Mies seisoo pihallaan. Onpa mies vailla vertaa, muita vahvempi tuhat kertaa Niska tammen ytimestä, kaksi maailmaa harteillaan. Sielussa runo elämästä, seitsemän meren syvyydestä, Vaan yhden sydämen verestä, verestä muisto katseessaan Punaisena virtaavasta väristä muisto katseessaan! Mies mittaa varjoaan. Sydänmaansa suuria ja sitkeitä suvun juuria kirveellänsä katkoo, huutaa: “ihmissielu irrallaan!” Hakkasi hongan tuvaksi, istutti koivun ystäväksi. “Tulipa tämäkin tehdyksi!”, yksin kipua katseessaan huutaa metsän ja taivaan halki, huutaa kipua katseessaan, punaisen polte mukanaan. Taivaanrannan tulenpuna sulkee päivän siunattuna Laulurastaan sävelein miestä saattaa nukkumaan. Suuremmaksi ei kasva kaipuu, kun metsän varjo tupaan taipuu vaan kyyneleittä uneen vaipuu, vaipuu toiseen maailmaan Ja laulurastaan sävelet - ne kaikuu toiseen maailmaan. Mies tummassa tuvassaan. Univirta miestä johtaa, pienen pojan unessa kohtaa; paljasjalka, silmissä hymy, vaan ei sano sanaakaan Kynsien alla multaa ja hiekkaa, puristaa tiukasti puista miekkaa katse ketunpojan viekkaan, juoksuhiekkaa varpaissaan niistää nenänsä paidan hihaan ja hiekkaa putsaa varpaistaan. Poika ei sano sanaakaan. Mies katselee varpaitansa, etsii omaa varjoansa Aistii pojan ajatuksen vaikkei kuule sanaakaan: “Tämä taitaa olla tieni, en ole suuri, en ole pieni vaan kuljen kanssa unelmieni; tieni saa minut nauramaan ” Miehen niskan - tammenvahvan - pieni poika saa taipumaan sanomatta sanaakaan. Unestansa hikimärkä, mies kuin kesytetty härkä, nousee uuteen aamuun, paitansa nostaa kuivumaan. Unimatkan elonkorjuu: osan poimii, toisen torjuu nyt tuvassansa varoen horjuu, horjuu kylmä kasvoillaan avokädet saaviin kastaa, hankaa unta kasvoiltaan. Mies yksin tuvassaan. Vahvaa aamukahvia vailla, vieläkin mieli unen mailla Raskas noja pöydänreunaan, katse tupansa lattiaan Pojan sanat mieltä viistää, voimanrippeet viimeiset riistää nyt pojan lailla hihaansa niistää, niistää niinkuin unessaan Kaukaisen katseen ylös nostaa, niistää kuin poika unessaan Kahvintuoksua tuvassaan. Kun laulurastaan soinnun kuulee, aamua uneksi vielä luulee hieroo hiekat silmistään ja kääntyy kaunista katsomaan: nousee päivä metsän takaa; pian jo pitkänä pellolla makaa miehen tupaan valoa jakaa, jakaa toivoa ikkunaan Pojan sanat tarkasti toistaa jakaa ne valona ikkunaan. Mies rupeaa nauramaan. Kaksi. Eräs viileä sunnuntai, erään portin saranat sai narahtamaan vaimeasti kun astui poika pihaan Aurinko ja lehdet rapeat, kiiltävät kengät kärjistä kapeat sydämenlyönnit vahvat ja nopeat, nopeat kuin perhoset vatsassaan. kolme kivistä askelmaa vielä; apeat aatteet takanaan viileää voimaa keuhkoissaan. Villiviini vielä jaksaa punaisena velkaansa maksaa elämää kiittää kiipeämällä välissä taivaan ja maan Mullantuoksua, ripaus havua, pihlajanmarjaa, katajaa, savua! Lokakuu lempii komeaa koivua, raakaa mahlaa suonissaan Verannalla poika vartoo, raivoa rakkauden suonissaan! On voimaa rinnassaan. Tukeva ovi, tummaa puuta, toistaa nyrkin rystyluuta: kaksi napakkaa koputusta, kolmas jää soimaan. Harmaan takin oikaisee, alimman napin aukaisee heijastusta vilkaisee, vilkaisee verannan ikkunaan: “kävi tässä niin tai näin...”, huokaisee verannan ikkunaan: “...yksi tanssi tanssitaan!” Kuin mustavalkoelokuvan, rakkauteen hairahtuvan sankarin suuria tunteita rakentaisi kasvoillaan: odottaa armahdusta, roolin rankan huipennusta Rakkaimpansa kosketusta, kuin musta yö aamuaan. Niin naakka tummanpuhuva, kuin musta yö sulissaan Pyrähtää portille nauramaan. Vanha naakka, jalkapuoli; narisee ja keikkuu kuin keinutuoli hullusti huojuu horjuu, pinttynyt lika nokassaan Nauraa nauramistaan naakka, olihan tullut sieltä saakka missä suurista suurin taakka, taakka on sortua rakastamaan “Karkuun juokse karkuun, karkuun!” , naakka tanssii tolpallaan... Poika kääntyy katsomaan. “Mitä naakka nauraa siellä? Onko sulkasi pesty piellä?” “Mene matkoihisi musta lintu! Opettele edes laulamaan!” Nauramistaan nauraa naakka, tolpalla huojuu siihen saakka kun pojasta pois on rakkauden taakka, rankka toivo rinnastaan Harvat sulat heikosti kantaa, rankka matka takanaan. poika pysyy paikallaan. “Karkuun juokse, karkuun, karkuun!”, naakka iskee nauloja arkkuun huojuu ja siipensä levittää multaa ja matoa nokassaan portintolpalle hetkeksi hiipi, nyt takaisin taivaalle pikisiipi naurullansa sydäntä riipi, hiipi pojalle tajuntaan Vielä portille vilkaisee, hiipi nauru tajuntaan poika koputtaa uudestaan. neljä napakkaa koputusta, viides vihjaa odotusta verannan lattiaa naputtaa: “Tulehan jo avaamaan...” Naakan nauru painaa mieltä, taas vilkaisee tyhjää portinpieltä: “Tuliko naakka tosiaan sieltä, sieltä missä nauretaan?” Nuoren miehen luottamusta, tieltä raivaa tosissaan musta valuu maailmaan kaivaa kynän taskusta ja paperia puhtaan valkoista pudottaa viestin luukusta ja poistuu kyynel kasvoillaan rakkaimpansa kosketusta hakee tyhjää lohdutusta pojan mieli surun musta, musta sävy sanoissaan: “Alku satua, petosta kaikki! lankesin mustaan unelmaan!” Naakka opetti nauramaan... Kolme. “Kuin salama maata, rakastan sinua! Sinä olet tasan puolet minua laitat lehdet lentelemään, lounatuulen laulamaan marrasmyrskystä revityllä voimalla mylvin kattosi yllä; riehun ja raivoan: kyllä, kyllä! Kyllä saat taivaan pauhaamaan!” Mies rakkauttaan runoilee: “Ylläni taivaan pauhaamaan!” Myrskyä ihailee tuvassaan. “Marrasmyrskyn ja paljon muuta; turkoosin tähden, kolmetoista kuuta, alastomat tammet, tummimmat yöt, nuotit ja sävelen sinfoniaan” Tunteidensa edessä kuin ranta vuorovedessä viinin virta veressä, uutta voimaa lasissaan Liekki tanssii ikkunalla, kun valossa kynttilän runoillaan. Sanoihin raapii rakkauttaan: “Olet kaikki ja kaiken jälkeenkin, sinä kaikki olet sielläkin Näen ikuisuudenkin kaartuvan, vaan sinä et lopu koskaan! Askeltesi alle maani siirrän, kasvosi kanteen kaikkeuden piirrän Sudenkuopat kavalat kierrän, kierrän tammet yhteen kasvamaan Maalaan auran taivaasi halki, kurjet maalaan matkaamaan!” Mies kallistaa lasiaan. “Tuolta minä maata ostan, oman tuvan harjaan nostan! Hirret honkapuista veistän kivijalalle kantamaan! Tuohon tulee tupa ja uuni, tuossa pilkon polttopuuni, tuonne peittelen suukkosuuni, lapseni laitan nukkumaan ja tuohon, Rakkaani, peiton alle sinun viereesi nukkumaan.” toinen lasi huulillaan. “Tulkaa myrskylintujen parvet! Sammuttakaa polttavat arvet! Tulkaa, ottakaa ja viekää rakkaani kasvoja katsomaan!” Antakaa ilmaa ruumiini alle nostakaa sieluni korkeammalle Tahdon kanssanne maailmalle, taivaalle tuhanteen unelmaan! Myrskylinnut minut viekää matkalle tuhanteen unelmaan! Opettakaa nauramaan!” Kolmatta lasia viinillä täyttää, sanojen kaaret katossa käyttää Myrskyn lailla kynäänsä painaa, punaista voimaa suonissaan Huuliaan polttaa Jumalten juoma, enkelten verestä luoma kaipuun ja myrskyn miehelle suoma, juoma rakkauden huulillaan Myrskyn kanssa kilpaa riehuu, sanoja rakkauden huulillaan Mies repeää nauramaan! “Kuka kuulee? Kuka lukee?” , kyynäränsä pöytään tukee “Kenelle rakkauteni annan? Myrsky jatkuu aina vaan!” Voimaa osaa viinistä kauhoa, humalan poika, täynnä uhoa “Myrsky riehuu vaan ei tuhoa!” mies uhoaa huoneessaan. “Lisää punaista voimajuomaa!” Juopuneen uhoa naurussaan. Myrsky alkaa laantumaan. Voimiensa yli jo juopuu, kynästään mies viimein luopuu Papereille päänsä laskee, omat virheet ohimollaan Runoja roskaksi rytättyjä sanoja silpuksi revittyjä Vain yksi arkki säästettyjä nojaa kaarella ikkunaan Tanssivaa liekkiä uhmaten arkki nojaa ikkunaan Hiipuva myrsky takanaan. Puoli yötä takana, taivas kuin painava lakana Ei silkkiä, ei satiinia, ei mustaa samettiakaan Tähtien päälle heitetty, himmeimmätkin peitetty Kuin jäteöljyssä keitetty ja heitetty taivaalle roikkumaan Runojensa raskas taakka nostettu taivaalle roikkumaan Liekin suudelma paperissaan. Neljä. Nuori neito Pohjolan niemeltä kaukaa näyttää kovin pieneltä, vaan lähempää kun katselee, ei suurempaa voi ollakaan: tuntureilta lakeuksille; metsiä metsään mieliville, omaa rauhaa kaipaaville, kulkijoille sydänmaan. Päällään unenvalkoinen mekko, availee portteja satumaan. Poika katselee ikkunaan. Toiveidensa terävät kuvat, pojan silmistä heijastuvat Aamusta iltaan yhtä yötä, odottaa palo rinnassaan Pienen tuvan lattialla tunteja tappaa kirjoittamalla Satumaasta tarinoimalla sanoilla matkaa unelmaan. Kyyhkyn piirtää satuunsa, linnun liittää unelmaan Äiti komentaa nukkumaan. Matka pojan uniin alkaa, peittää peitolla paljasta jalkaa jalassa yksi villasukka, toisen laittoi roikkumaan. Suurista suurin seikkailija, unimaailman matkustaja tarttuu matkalaukusta ja lintuja lähtee tutkimaan Siivetön poika laukkunsa kanssa, lintuja lentää tutkimaan Kuu luottaa hopeaan. Linnun lailla taivaalle piirtää; lumisen pulleita pilviä siirtää Painoton poika laukkunsa kanssa - villasukka jalassaan Aattoyön lento on aikamoista, ei aika pojan iloa poista, eikä kuu niin kirkkaana loista, kuin loistaa hymy kasvoillaan lentäjä laukkunsa kanssa liitää, loistaa ilo kasvoillaan. Pohjolan Neito makaa vaan. Ajatonta unimatkaa laukkunsa kanssa poika jatkaa kunnes kesken kaiken tuntee iskun matkalaukussaan Lentonsa kaaren kadottaa, hankeen kyyhky tipahtaa Poika hätäänsä huudahtaa, suuntaa maahan valkeaan. Kimaltavaan kinokseen, katoaa kyyhky valkeaan. Poika hurjasti huolissaan Hopeassa talviyössä unimatkaaja surutyössä Oman satunsa lintua nyt etsii kyynel poskellaan “Älä katoa kyyhkyseni, surussa kylpee sydämeni tulisit takaisin uneeni, taivaani kaaria jatkamaan” vaan ei uni surua tunne, linnun jättää nukkumaan... Poika herää unestaan. Aattoaamu vierellään säikähtää ylös sängystään lattialla talvinen satu, vaan lintua ei lainkaan. Hetkessä valuu silmistä uni: ”Missä on satulintuni?” “Kyyhkyn piirsin satuuni, kirjeen kiinni jalassaan” Poika istuu lattialle villasukka jalassaan Äiti katselee ikkunaan. Talvisadun yllätystä pohtii, etsii selitystä Takaisin uneensa eksyy suuri kysymys kasvoillaan. Tähtiä täynnä Jouluilta, lammen päällä lumisilta, Vaan lähti lintu paperilta, pojalta viesti mukanaan Tupaan tallaa ympyrää villasukka jalassaan Pohtii unta ja lintuaan. Äiti tunnelmaa tupaan laittaa, tuoksut tulvii ja ruoka maittaa! Iltasella, lattialla, poika avaa pakettiaan... Joulusadun lopussa, pojan matkalaukussa Valkea lintu kannessa; kuin unessa olisi uudestaan Pojan kasvoilla ihme ja ilo, kuin unessa lentäisi uudestaan Nauraen kantaa laukkuaan. Viisi. Kun pohjantuuli painostaa, katujen mies kaulukset nostaa Nuhjuisen piponsa piilossa, kylmältä suojaa korviaan Vanha varjo kannoilla, astelee pakkasen armoilla, vaan askeleilla varmoilla, jaloilla mittaa vapauttaan Vailla suuntaa suunnistaa jaloilla vaalii vapauttaan Tuttu varjo takanaan Tämä mies on aikaa vailla, valon tuntee taskunsa lailla Herää kun silmät aukeaa, käy päivän päälle nukkumaan Ei ole niskassa maailman painoa, eikä selässä velkojan vainoa Reitillään vain yksi ja ainoa, ei lainoja luojalleenkaan. Tammikuu puree poskipäistä, ei kiroile luojalleenkaan. Reikiä taskut pullollaan. Kasvoilla puoli vuosisataa, vuodet vierii kun aika mataa. ihonsa kuin parkkinahkaa, paksut nivelet sormissaan Miehen työ on reppua kantaa, metsäpolkuja, maailmanrantaa Muille maiset murheet antaa, niin parantaa omaa oloaan. Oman osansa antoi työlle, nyt palkaksi parantaa oloaan. Kulkurin kultaa taskuissaan. Päästä päähän joki jäässä makaa mutkalla talvisäässä Aurinko hyväilee kinoksia, kiteet saa valossa tanssimaan Kuvankaunis luomakunta; kaiken päällä puhdasta lunta Neito nukkuu talviunta pakkaslunta peittonaan. Routapatja selkänsä alla, pakkaslunta peittonaan Mies korjaa kaulustaan. Yhtä hyvin ei toinen tiedä, miten paljon voikaan viedä ihmiseltä ihminen, jolla kultaa katseessaan. Vaan tämä mies tietää hyvin, mikä on kuopista kaikkein syvin Sieltä se löytyy elämän ydin, sylistä multaisen maan Kerran on sieltä kiivettävä, sylistä multaisen maan Elämänmakua huulillaan. Vaan ei makua mullan julista, ei puhu taivaasta ei helvetin tulista Ei huuda, eikä saarnaa, ei opeta kuiskaamallakaan Miehen huulilla hiljaisuus, kuin olisi äänestä ikuisuus puheesta aukeaa avaruus, kaikkeus sanoilla kullataan. lupaus, kiitos ja anteeksianto; kaikkeus sanoilla kullataan Puhetta maailma tulvillaan. Valintansa vaikeutta ei kiistä kulkija itsekään, mutta vapaus ei silti pyydä olan yli vilkuilemaan Mennyt ei ole miehen huoli, kulkuri syntyi kun orja kuoli Ei kiillä kolikon kauniimpi puoli; ei nuoli aina opasta oikeaan Kuopan pohjalta kompassin löysi, nuoli ei osoita oikeaan Varpunen miehellä jaloissaan. “Sinäkin pikkuinen, ruskeasiipi”, miehen mielessä ajatus hiipi: “murusilla maksat vapaudesta, syöt vain sen mitä annetaan. Sinä olet minulle jumalankuva, ilona silmiini heijastuva lauluna korviini kantautuva, kaartuva kanneksi päälle maan” Varpusen viserrys tammikuussa, on kaartuva kanneksi päälle maan mies jatkaa kulkuaan. Varjot venyvät jo kiinni iltaan, valo sammuu kiviseen siltaan Mies ihailee taivaan kultaa ja puhaltaa höyryä keuhkoistaan Sillan yli mies jatkaa, varpusen kanssa talvista matkaa Seuraa joen jokaista mutkaa, jalkaa saa vapaus nostamaan Kulkurin kompassi rinnassaan: jalkaa saa vapaus nostamaan Nauraa pakkasta parrassaan. Kuusi. Kaukana kylmästä pohjolasta ihminen itkee elotonta lasta Nälkä vei pienen voimat pois ja jätti maahan makaamaan Nyt jäljellä vain ihmisen kuori ja suru kuin korkeista korkein vuori Kohtalon käsissä liian nuori, kuorittu sielu irrallaan. Isän kasvoilla maailman tyhjyys, kuorittu sielu katseessan. kuivunut rukous huulillaan Pimeän kujan kohtaus: roskalava, ja laukaus. ihminen makaa hengittämättä, lyijyluoti rinnassaan. Suurkaupungin rauhaton yö, taas yhden elämän surutta syö sateelle jää taas likainen työ verta viemärit tulvillaan Elämä katoaa kaupungin alle, verta viemärit tulvillaan. Kuoret murenee aikanaan. Polvistuneena uskonsa alla nuorukainen rukoilemalla pyytää armoa armahdusta, uusi elämä suuntanaan Puhtaan valkoisen vaatteen alle tuhoa teippaa tiukemmalle Rukouksen huutaa korkeimmalle taivaalle vannoo uskoaan Veri värjää pyhää maata kun taivaalle vannoo uskoaan Kosto jatkaa kasvuaan. Keskellä puisten talojen riviä mies lakaisee pihakiviä Täydellinen nurmi leikattu naapurin toiveiden mukaan Auto on pesty, vaimo tekee ruokaa, mies viimeisen kerran huokaa “Heikkouteni anteeksi suokaa, tuokaa armo kun kohdataan” Sulkee autotallinsa oven: “tuokaa armo kun kohdataan.” Kuoriutuu omasta tahdostaan. Kuusi pientä ihmislasta jäljelle jäi unelmasta jonka kaksi rakastunutta rakensi päälle vihaisen maan Jumala kai tähänkin puuttui, mannerlaattojen väliin juuttui hiljaiseloon hetkeksi suuttui ja muuttui tuhoksi päälle maan Kaksi kuorta jälkeensä jätti, kun muuttui tuhoksi päälle maan Pienet jätti kitumaan. Tämä alkaa: olipa kerran hän joka kesti helvetin verran Kehdosta hautaan liikkumatta; vankina omassa ruumiissaan Hetkensä pimeydessä eli, ei kuullut vaikka kuunteli johtojen jatkeena sinnitteli, rukoili ruuminsa sammumaan Sähköstä irroitti sielunsa, rukoili ruumiinsa sammumaan Kuorensa jätti kuivumaan. Täysikuu ja kerrostalo. Ikkunassa himmeä valo. Valoa vasten silhuetti nojaa ikkunalautaan. Pojan kasvoilla väsymys, luojaansa pohjaton pettymys: “miksi niin monilla kärsimys?” kysymys painaa niskassaan. Muiden poikien lailla ei naura, kysymys painaa niskassaan Syntyi väärään maailmaan. Tähtien välistä pojan luo kaikkeuden suurus turvaa tuo “Näin on maailmani järjestetty, kaikki syntyvät kuolemaan. Toiset tietoisuutta vailla, vaan minussa leviää syövän lailla Kuljen matkani murheen mailla”, sanoilla purkaa tunteitaan “Polkuni on vain kuljettava”, sanoilla purkaa tunteitaan painaa otsan ikkunaan. Kohtalo himoiten huuliaan nuolee: Kenet säästää, kuka kuolee? Jumalat jonoon järjestää ja omii oikeudet maailmaan. Tieto löytyy tähtien takaa, siellä kaikkeus elämää jakaa Pojan katse on kauas ja vakaa, makaa avaruus paikallaan. Pojan sielu kuorissa kiinni, makaa avaruus paikallaan Kerrostalossa pohditaan.eitaistelua

Twitterin ottaminen tosissaan muttoisaalta

esiorgastiselta marsulta.=DDDD

enkäoojännPUPU_ÄIÄERITTÄIN HYVÄ, TÄYDELLINEN ETSIN MIMMII TIUKKAPIMPEROISTA JOKA PITÄÄ MINUSTA HUOLTA EIKÄ ÄLYLLÄ LOISTA ja juoksee pupupyörässä..ella

Paljon kirjoitusvirheitä heti aamuun, olen siis täpinöissäni.

com/media/BwDN5StIcAAALPO.jpg" />fleeeeeeeeeeeeeee Ali Orvokki uudelleentwiittaama steveAI ETTÄ PARI KALJAA -UKKELI ON SOPIVA JÄSEN, MUTTA MINULLE EI VIITSITÄ EDES VASTATA, KIITTI VITUSTI PILLUMINATI rogers ‏@official_capt 7 t my anaconda don't my anaconda don't my anaconda don't want"I THOUGHT YOU LOVED ME, YOU WAS MY BABY. MY FUCKIN CINNAMON APPLE" none unless you got buns, hun Ƨأʍ٥ɴ ‏@SimonLeone 4 min Τέρμα το αποφάσισα !!! Θα υπογράψω τελικα το συμβόλαιο συμβίωσης που μου ζητάς τοσο καιρο ρε@FotiosDaglis !!!PHOTOS: China’s latest beachwear is the ‘facekini’ http://ti.me/XUmiqy Photo: Kevin Frayer—Getty Images artuta meihinkin. Voimme yhdessä hymyillä hullua hymyä..

olen sinkoutunut rinnakkaistodellisuuteen, jossa ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyilevät. tulkaa noutamaan bussista 67 Laajenna Vastaa Uudelleentwiittaa Suosikki Lisää Arvo Papper ‏@Plutokraatti 55 min @kiskisch Olisitpa nähnyt eläkeikää lähentelevät menopaussimummot Espoon puolella. Kai tämäkin tasoittuu suuremmalla alueella.

PUPU_http://keskustakirjasto.fi/unelmia/ @En ole koskaan runkannut töissä. Ehkä tämäkin virstanpylväs tulee joskus saavutettua. · 9 t AIJAA ETTÄ WOVENHAND SUPERMASSIVEEN VAI? NO Georgia Gkro ‏@georgiagkro 11. elokuuta Η ζωή είναι πολύ μικρή για ν'ανησυχείς για χαζά πράγματα. Για αυτό: Ζήσε....Αγάπα....Χαμογέλα... Klassisen teorian mukaan vallankumous ei synny absoluuttisesta kurjuudesta, vaan odotusten ja toteuman välisestä epäsuhteesta @salanyymi.

Oliko sitkeää purtavaa?

Η γυναίκα είναι σαν μια ταινία τρόμου: Όσο περισσότερο χώρο αφήνει για τη φαντασία μας τόσο καλύτερο.... (Α.Χ) pic.twitter.com/5pFLtDBXyI avantoon 9999mutta tarkasti suojattunahei888 Mika Aittamäki ‏@Aittamaki 5 min Digitalisoituminen vaikuttaa jo merkittävästi liikkumiseen. Englannissa isojen kaupunkien kauppakaduilla jalankulku on vähentynyt 8% ->2010Mummosi oli piisi kun sinua taikinakulhossa jose mummotlemine.lapsitahtoo kuulla samansadunpuistonpenkin maksilainenmikkihiiri.mitä tapahtui kun piirsit tuon.sillä hetkelläparhaimmillaan suomalaiset ovatyrittäessään mahdotonta.orava ei itek ite itke

Maikka unohti meidän tunnin. Mentiin koputtamaan o

I've got the words like Heidegger I've got the words like Heidegger I've got the woo-oo-oo-oo-rds like Heidegger Laajenna Vastaa Uudelleentwiittaa Suosikki Lisää MARKKINOINTI_ÄIÄ ‏@TSVKOM 4 t .@MarcusPetaja Jaahas, Hesari on hakkeroinut Marcus-sedän tilin. Salasana oli varmaan helppo arvata, jotain tyyliin "rakastanlaivoja"..

MIKÄ TOI ON? ELÄÄKSE? SAAKS SEN PURKKIIN? RAKASTUIN! AI SAATANA! #PANISIN

poro ja puti

Μεγάλο προσόν η αναισθησία.1400 seuraajaa. Härre gud! Emmä kyl tajuu teitä, mut kiva jos viihdytte. :).

Ääliöt on aina jostain syystä tehny minuun ison vaikutuksen.

Muistan Valion kevytmaidon EAN-koodin ulkoa, enkä tiedä miksi.Γεμίσαμε κοκκινοσκουφίτσες και χάθηκαν οι λύκοι....

Kauankohan sinne #Wien'iin kestäis kävellä?Mihin runoutta tarvitaan? Keskustanaisten vpj ja chicagolainen katurunoilija selventävät: http://www.luutii.ma-pe.net/mihin-runoutta-tarvitaan/ ….hohoonhanm'ävähäntosikkoo;DDDDn taisii

4) jos tahtoo onnelliseksi laita puhelin taskuun ja mee ulos.

syyttää Ukrainan uutta hallintoa fasistiseksi. Palaan fasismisyytöksiin jäljempänä. Itä-Ukrainassa mielenosoittajat ottavat haltuunsa hallitusrakennuksia Kharkovissa, Luganskissa ja Donetskissa 7.4.2014. Valtaukset jatkuvat seuraavina viikkoina. Krimin kuvio toistuu. Mielenosoittajat yksinkertaisesti kävelevät sisään varuskuntiin, poliisiasemille ja hallintorakennuksiin kohtaamatta vastarintaa. Mielenosoittajat saavat haltuunsa runsaasti aseita. Virkaa tekevä presidentti Turchynov julistaa antiterroristisen operaation alkaneeksi @Iita_ite Kovasti tämä tulee ääriviivoista mieleen @VilleWilen pic.twitter.com/TRgZmNV1nN15.4.2014. Operaatio jähmettyy heti alkuunsa, kun raivostuneet kyläläiset karkottavat armeijan Kramatorskissa ja ottavat haltuunsa kuusi panssariajoneuvoa. Mariupolissa kirjataan ensimmäiset kuolonuhrit, kun armeija avaa tulen mielenosoittajia vastaan. Toukokuun alkupäivinä kuuluu ristiriitaisia raportteja väkivaltaisuuksissa Slovianskissa ja Donetskissa. Ukrainan armeijan lentokoneita ammutaan alas. Odessassa 2.5.2014 ainakin 42 ihmistä kuolee ammattiyhdistysten talossa sattuneessa tulipalossa. Sekä tapahtumien kulusta että menehtyneiden lukumäärästä on ristiriitaisia tietoja, mutta jotkut seikat vaikuttavat riidattomilta: Menehtyneet olivat odessalaisia venäjämielisiä, jotka olivat osallistuneet aikaisemmin päivällä rauhanomaiseen mielenosoitukseen. Mielenosoitusta vastaan oli hyökännyt joukko muualta tulleita jalkapallohuligaaneja, jotka huusivat venäjänvastaisia iskulauseita. Kahnauksessa venäjämieliset jäivät alakynteen ja vetäytyivät työväentalolle. Palon alettua venäjänvastaiset estivät ihmisiä poistumasta talosta tai sammuttamasta paloa. Donetskissa ja Luganskissa paikalliset johtajat julistavat alueet itsenäisiksi kansantasavalloiksi 11.5.2014.http://filosofiklubi.blogspot.fi/2014/08/peter-saramo-mita-uskoa-kun-kaikki.html#morepyöreän huoneen nurkkiin hakeutuvan kapinallisen olisi pitänyt kavahtaa virkamiestyötä silloin 14 vuotta sitten, ja sulloa kaikki 56 hakemusta paperinkeräykseen. Vai pitäisikö oppia näkemään harmaan sävyjä? .fi/2012/images/2014/j%C3%A4re%C3%A4t_hirret.JPG" imageanchor="1" >nukkehallituksen pot.com/-w1ghSJgkWPk/TvutM15UGoI/AAAAAAAADNU/5vxWHUMrvYw/s320/%C3%B6%C3%B6%C3%B6%C3%A4a41.jpg" imageanchor="1" >Keräsin tervaksia syksyn nuotio hetkiin :) .