Κυριακή 14 Σεπτεμβρίου 2014

Sössö tillin ylläpitäjän elämä on 1 glamouria. Samppanjaa kauniita naisia kautta miehiä, yksityisiättejä, banaania ja parsaa .

iaa aavituksenverran kiusallistaa hei Viime aikojen poliittista valtavirtadiskurssia on määrittänyt kammo tai kauhu, jota laajat kansanryhmät tuntevat erästä suurvaltajohtajaa kohtaan. Ilmiö on niin yleinen ja näkyvä, ettei ole syytä puhua enää "Putin-fobiasta" – on parempi ottaa käyttöön kliininen termi putinofobia. Ihmiset siis tuntevat sairaalloista pelkoa Vladimir Putinia kohtaan, ja kuten yleensäkin fobiatapauksissa, pohjimmiltaan pelko on perusteetonta ja ihmiset kanavoivat sen kohteeseen tiedostamattaan aivan muita pelkoja. Esimerkiksi lännen tunkeutuminen Suomeen Nato-yhteistyön muodossa saattaa pelottaa, mutta putinofobisen median vääristämä kuva maailmanpolitiikasta voi kääntää pelon kohteen lännestä itään. Samoin suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen kovemmaksi, epäoikeudenmukaiseksi, epädemokraattiseksi ja arvoiltaan oikeistolaiseksi herättää täysin ymmärrettävää kauhua, mutta koska valtavirta pitää sellaista kauhua asiattomana, fobia etsiytyy uuteen kohteeseen ja sellaiseksi päätyy paremmin hyväksytty kohde eli Putin. Useissa tapauksissa jopa henkilökohtaiset pelot esimerkiksi joutumisesta hylätyksi ja kiusatuksi saattavat kanavoitua "helppoon" kohteeseen, jonka kammoaminen on sosiaalisista syistä vähemmän kuluttavaa. Tiedän, mistä kirjoitan, sillä viime vuosikymmenellä olin monet kerrat valmis syyttämään ihmissuhdeongelmistani George W. Bushia. Vladimir Putinista on nyt tehty 2010-luvun Bush. Tosin putinofoobikkoa tämä varsin epäoikeudenmukainen määrittely ei tyydytä. Hänelle Putin näet vertautuu Adolf Hitleriin. "Putler" lähentelee jo salonkikelpoista pilkkanimeä. Itänaapurin johtajaa nimitellään avoimesti hulluksi, vaikka moni uskottava artikkeli perustelee hyvin, kuinka tämä on ansaitsematon leima. Häntä pidetään myös diktaattorina, koska hän ei ole luopunut vallasta niin kuin Venäjän laki länsimaisin silmin periaatteessa vaatii ja myös Venäjän vaalit näyttävät olevan vääristelyä pullollaan. Lisäksi Putinista esitetään väittämiä, jotka uskotaan, koska ne on sanottu meidän omassa valtamediassamme. Koska häntä pelätään ja vihataan, ei aina haluta tai osata huomioida, ettei väittämillä ole todellisuuspohjaa. Esimerkiksi Suomessa paljon levitetyn brittiartikkelin, jossa Putinin väitettiin suunnittelevan Baltian ja Suomen valtaamista, haastattelema neuvonantaja oli saanut Putinilta yhdeksän vuotta sitten potkut. Millaista kuvaa voisi olettaa ihmisen hänen asemassaan levittävän? Neutraalia? Putin-antimyytin kasautumisessa on oleellista, että valhe perustuu valheeseen, perusteeton väite perusteettomiin väitteisiin ja niin edelleen. Esimerkiksi hänen väittämisessään "januksenkasvoiseksi" on totta toinen puoli: Putin on, toisin kuin Ukrainan Poroshenko tai USA:n Obama, jatkuvasti vaatinut rauhaa Ukrainaan ja totuutta esiin. Se, että hän samaan aikaan aseistaa ja rahoittaa Itä-Ukrainan separatisteja ja lähettää omia joukkojaan Ukrainan puolelle sotimaan, on tietysti ristiriidassa rauhan vaatimuksen kanssa; se, että hän röyhkeästi väittää edellisen olevan puppua, on ristiriidassa totuuden vaatimuksen kanssa. Näiden ristiriitojen olemassaolo on kuitenkin lännen totuus ja pohjautuu täysin siihen putinofobiseen uskoon, että länsimedia on uskottavampi lähde kuin itämedia ja länsipäättäjät luotettavampia kuin itäpäättäjä(t*). Entä jos Putin kaikesta huolimatta puhuu totta? Onko meillä oikeutusta syyttää ja haukkua häntä, jos separatistien aseet eivät olekaan peräisin suoraan Venäjän hallinnolta ja jos Itä-Ukrainassa taistelevat venäläiset ovatkin ihan oikeasti vapaaehtoisjoukkoja? Separatistit ovat todistettavasti olleet pitkin vuotta vihaisia Putinille, koska tämä ei avusta heitä taistelutoimissaan niin kuin he toivoisivat. Lisäksi itämedian – ja myös läntisen vaihtoehtomedian – väittämät länsivaltojen sotilaallisesta osallistumisesta Ukrainan sotaan separatistien vastapuolta eli Kiovan joukkoja tukemalla ovat alkaneet saada vahvistusta.pakkidriveintikka toiveita4astetta hekstadissamummonryöstäminen jos ottaa koko mummonoja oletko nähyt ojan

2 σχόλια:

  1. Aamun tiksuttaja taas paikalla. Laulaa lurautteleekin välilä. #punarinta #luonto #linnut

    ΑπάντησηΔιαγραφή

  2. lauantai 20. syyskuuta 2014

    Amfipoliin Aleksanteri

    Amfipoliin leijona (kuvalähde)

    Tänään vuonna 356 ennen ajanlaskun alkua syntyi Aleksanteri Suuri. Loppukesästä uutiset ovat kertoneet Pohjois-Kreikassa Amfipoliissa tehtävistä arkeologisista kaivauksista. Tarkoitus on avata Aleksanteri perhehauta.

    Se tiedetään, että Aleksanteri Suuri itse ei ole tässä haudassa. Aleksanteri kuoli kesäkuussa 323 Babyloniassa ja hänet kuljetettiin sarkofagissa Egyptiin, hänen mukaansa nimettyyn Aleksandriaan haudattavaksi. Kaikista hänen valloittamista maista Egyptissä eniten arvostettiin kuolleiden kunnioittamista. Hautapaikalla lienee ollut merkitystä myös jälkipolvien faarao-asemille.

    Enää Aleksanteri Suuri ei ole Aleksandriassa. Joskus myöhäisantiikin aikana ruumis siirrettiin, mutta varmaa tietoa myöhemmästä hautapaikasta ei ole tiedossa. Tuskin häntä Amfipolisiin tuotiin. 600-luvulla kaupungin akropolis hävitettiin ja 700-luvun lopulla koko kaupunki hylättiin.

    Aleksanterin perhehaudan kaivauksissa on päivänpolitiikkaan haiskahtava henki. Kreikalla on pohjoisen naapurimaansa kanssa nimikiista. Kun Kreikan Makedonian maakunnassa on Aleksanteri Suuren perhehauta, niin oikea Makedoniahan on Kreikassa ja heillä on etuoikeus nimen käyttöön? Ennen perhehaudan kaivauksia Amfipoliin akropoliin tunnetuin muinaisjäänne oli leijonapatsas (kuvassa).

    On arveltu, että haudassa olisivat Aleksanteri vaimo Roksane ja poika Aleksanteri IV, jotka joutuivat maanpakoon Aleksanterin valtakunnan hajottua. Mutta se selviää aikanaan.

    Sinänsä mukava, että Kreikassa on riittänyt varoja arkeologisiin tutkimuksiin, vaikka löydöille on asetettu poliittisia tavoitteita.

    ΑπάντησηΔιαγραφή