– Minun mielestä, Mursu sanoi, - sinun kauneutesi on läpinäkyvää lajia! Öklö punastui. Hän kohotti kysyvästi päätään

että sinäkin paneutuisit niihin ja ihmettelisit niiden suurta viisautta. (Minä) olen aina halunnut olla mahdollisimman vilpitön ja avoin. Mutta luoja varjelkoon (minua) liialta avoimuudelta, sillä sen takia olen saanut osakseni paljon vihaa ja moitetta. Hyvä tarkoitus ei ole aina pelastus. Kaunis valhe on joskus parempi kuin ruma totuus? Jokaisella on oma totuutensa, ja miten vaikeaa on siitä luopua! Ja vielä vaikeampaa on vaihtaa oma totuutensa toisen totuuteen.Vaikka, tähän (minun) on sanottava, että (minulta) se käy helposti. Olen kuin Mannerheim, joka viimeisten tutkimusten mukaan kuunteli toisia ja toimi aina viimeksi saaneensa neuvon mukaan. Mutta sinä! Sinä tuskin teet sellaista. Se on hyvä. Jämeryyttä tarvitaan. Ole itse oma totuutesi, mutta muista kuitenkin välillä sinäkin epäillä, sillä kaikki totuudet voivat olla yhtä hyvin valheita kuin valheet totuuksia. Tiedän, että on vaarallista olla liian totuudellinen. Yhtä vaarallista on olla liian valheellinen. Mutta kuitenkin, kaikesta huolimatta, vaikka kaikki tämä on tiedossa, (minä) arvostan avoimuutta ja vilpittömyyttä enemmän kuin mitään muuta ominaisuutta ihmisessä. Entä sinä? Mitä sinä arvostat eniten toisessa ihmisessä? Ja kuinka avoin ja vilpitön sinä uskallat olla? [Miksi (minä) on häkissä? Siksi, etten sitä liikaa korostaisi. Sitä paitsi, totta kai tiedän, että (minäkin) olen sinulle sinä. Olemme siis kaikki sinuja. Mihin (minää) edes tarvitaan? Varmuuden vuoksi pidän sitä häkissä. Ettei se pääsisi häiritsemään sinua, eikä ketään muutakaan.]https://www.blogger.com/profile/16916274662310664581 isopeikon